25.7.2013

Cupcakes!

Suklaakakku appelsiinipiparminttukuorrutteella.
Maistoin ensimmäisen kerran cupcakeja eli kuppikakkuja talouskoulussa ja rakastuin välittömästi. En tuolloin ollut mukana niitä tehneessä ryhmässä, mutta päätin, että joskus vielä kokeilisin tehdä itsekin. Unohdin tietenkin kysyä koululla reseptiä ja neuvoja kunnes asia jäi jo unohduksiin. Onneksi asia palasi jälleen mieleeni, kun piti keksiä jotain leivottavaa hiirinäyttelyyn, jotka järjestettiin nyyttärityylillä. Etsin netistä useita reseptejä ja yritin löytää sopivan. Kuppikakut ovat yksinkertainen jälkiruoka, joka onnistuu vaivattomuudestaan huolimatta näyttämään vakuuttavalta. Niiden teko on myös todella hauskaa! Nyt haluankin jakaa oman versioni ja toivoa, että muillekin on iloa tästä herkusta.

Perusohje (20 pientä kuppikakkua)

Pohja

100 g voita  (huoneenlämpöistä, ei sulaa)
2 1/2 dl sokeria
2 kpl kananmunia
1 dl maitoa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa

1. Sekoita huoneenlämpöinen voi, sokeri, munat ja maito. Sekoita ainesten lisäysten välillä hyvin!
2. Sekoita keskenään kuivat aineet: vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää vähitellen rasvaseokseen.
3. Jaa taikina vuokiin. Täytä vuoat noin puoleen väliin (kohoavat).
4. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia uunista riippuen. Varmista kypsyys tikulla tai haarukalla.
5. Anna jäähtyä ja koristele!

Kuorrute

100 g voita (huoneenlämpöistä, ei sulaa)
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3 dl tomusokeria

1. Vatkaa kaikki ainekset tasaiseksi seokseksi.
2. Pursota kakkujen päälle ja nauti!

Vinkit
  • Korvaamalla vehnäjauhoista 1 dl kaakaojauheella saat suklaisen version. Seokseen voi myös käännellä taloussuklaan paloja tai jotain muuta oman mielikuvituksen mukaan.
  • Niin pohjaan kuin kuorrutteeseen voi lisätä 2 tl vaniliinisokeria.
  • Lisäämällä seokseen sitruunamehua ja sitruunan kuorta saat raikkaan sitruunaisen version.
  • Lähes poikkeuksetta käytän kuorrutteessa Pirkka Kevyt Appelsiinituorejuusto 180g maustamattoman sijaan.
  • Tomusokeria tulee aina lisättyä reippaalla kädellä kunnes sopiva paksuus on saavutettu.
  • Kuorrutteeseen väriä saa mm. kaupoista löytyvistä elintarvikeväreistä. Erilaisia nompparelleja kannattaa käyttää oman maun mukaan. Myös erilaiset aromit ovat käyttökelpoisia.
  •  Mitä kauemmin pohjat ja kuorrute jäähtyvät jääkaapissa, sen maukkaampia niistä tulee! 

Olen aivan hullaantunut näiden leipomiseen ja en osaa edes laskea montako satsia olen tehnyt viimeisten viikkojen aikana! Ovat menneet myös hyvin kaupaksi eikä ole tullut toistaiseksi valituksia. Nämä todellakin vain paranevat, mitä kauemmin seisovat jääkaapissa, mitä ei mielestäni kannata unohtaa, vaikka kuinka tekisi jo mieli syödä. Kaupasta tarttuu lähes joka kerta joku väriaine, aromi tai uusi nompparelli. Minulla on jo vaikka mitä ideoita, joita aion kokeilla. Kerron sitten näistä uusista kokeiluista täällä miten ovat onnistuneet, ettei teidän tartte tehdä samoja virheitä. Mukavia leipomishetkiä!

Sitruunakakku appelsiinisitruunakuorrutteella.

19.7.2013

"Luulin että ne jäi ala-asteelle"

Froslass, jää tyypin pokemon
Nyt on siis kyse pokemoneista. Asia, jonka parissa suurin osa ikäisistäni on ollut joskus ala-asteella, mutta sittemmin jäänyt kun ollaan kasvettu. Yläasteella en sitä kehdannut myöntää, mutta siitä asti kun Pokemon rantautui Suomeen, olen rakastanut niitä. Olin todella surullinen yläasteella, kun en voinut sitä myöntää ja jouduin pitämään itseni erossa itselleni rakkaasta harrastuksesta. Lopulta rohkaistun ja siitä asti olen harrastanut pokemonia aktiivisesti.

Kun puhun pokemonien harrastamisesta, käsittää se laajalti eri asioita. Kuten arvata saattaa piirrän aiheeseen liittyviä kuvia. Piirrän myös sarjakuvaa aiheesta omaksi ilokseni. Pelaan videopelejä, joissa seikkailen haalien itselleni lempipokemonejani. Minulla on myös läjäpäin pelikortteja ja pelaan Pokemon korttipeliä netin välityksellä.

En ole enään hetkeen ollut mukana suomen liigatoiminnassa. Siellä ihmiset kerääntyvät pelaamaan yhdessä korteilla, testaavat pakkojaan ja valmistautuvat turnauksiin. Pääasiassa siellä käyvät ihmiset ovat kaiken ikäisiä miehiä. Itsekin osallistuin turnauksiin kun pelasin vielä liigassa. Valitettavasti olen joutunut jättämään tämän osan harrastuksesta valitettavasta syystä, kiusaamisesta. Räväkkä persoonani ei sulautunut Suomen Pokemon-piireihin niin kuin olisin toivonut. Viimeinen pisara oli kun Tampereen liigajohtaja vaihtui ja liigan toiminta sekä henki muuttui. Ajoittain olen surullinen, etten voi enää osallistua toimintaan ja turnauksiin. Onneksi Pokemonilta on julkaistu jo hetki sitten nettiversio rakastamastani korttipelistä, jossa voin jälleen pelata muita pelaajia vastaan.

Eräs harmillinen asia tässä harrastuksessa on, että kun siitä mainitsee ihmisille, on ensimmäinen reaktio: "Luulin että ne jäi ala-asteelle". Monen mielestä se, että pidän Pokemonista on noloa, lapsellista ja mukamas häpeällistä. Tätä minä en vain pysty käsittämään. Ensinnäkään en itse osaa tuomita ihmistä sen perusteella mikä on heille rakasta. Ehkä juuri siksi en pysty samaistumaan ihmisten ajatusmaailmaan, kun he kuulevat minulle  rakkaasta harrastuksesta. Mitä noloa on Pokemonissa verrattuna esim. Simpsoneihin? Mitä väliä sillä on, että se on suunniteltu lapsille?

Asiasta harvemmin pääsee keskustelemaan ihmisten kanssa, sillä moni sulkeutuu heti ja ei suostu muuttamaan ajatusmaailmaansa. Mikä tuomistee Pokemonin olemaan kautta aikain noloa, jos olet yli kymmenen vuotias? Miksi Pokemon korttipeli on yhtään sen huonompi, kuin muut korttipelit? Aikuiset Pokemoniakin pelaavat. Kumpi määrittää aidosti Pokemonin todellisen kohderyhmän? Yritys joka suunnittelee brandin aluksi lapsille vaiko aikuiset ihmiset, jotka ovat suurin osa kyseisen brandin ostajista?

Olen tyytyväinen itseeni, että pystyn olemaan tästä asiasta avoin. Tiedetäänhän se, etten ole aina se kaikkein tavanomaisin tai normeihin sopiva. Minua on myös siunattu ihanilla ystävillä, joista osa jakaa tämän harrastuksen kanssani ja loput tyytyvät hyväksymään sen enempää tuomitsematta.

Tässä kirjoituksessa halusin avata ihmisille hieman tätä harrastusta. En tiedä onnistuinko siinä, mutta jos muuta et saanut tästä irti niin sentään sen, että minä rakastan Pokemonia ja se tekee minut todella onnelliseksi.

16.7.2013

Taiteilija ja nörtti kehittyy

Ensimmäisiä piirroksiani photarilla.

Tämä kirjoitus sai alkusysäyksen hiljattain hiirinäyttelyssä, kun jouduin useampaan otteeseen auttamaan tietotekniikan kanssa. Joku ohimennessä sanoi minua nörtiksi! Pisti pohtimaan oikein toden teolla kuinka paljon minulla onkaan osaamista tietokoneiden jne. parissa. Tässä siis mietelmä aiheesta.

 Ensikosketukseni tietokoneisiin ja sen sisällä myllertäviin ohjelmiin sain jo nuorena. Tuolloin mielenkiintona oli pääasiassa eri tietokonepelien pelaaminen ja netissä surffailu, Sims ja Habbohotel oli tuolloin pop. Vasta kun meille tuli oma tietokone, aloin päästä syvemmälle. Kyseinen tietokone oli äitini vanha työkone, Applen eMac ja luoja mikähän käyttöjärjestelmä siinä olisi ollut, 10.3. Panther? Siihen oli asennettuna. Adoben Photoshop CS2 ja voi kuinka olenkaan siitä kiitollinen tänä päivänä. Siitä päivästä asti käytin paljon aikaa photarin kanssa säheltäen ja tutkien sen ominaisuuksia. Piirsin hiirellä kuvia ja manipuloin valokuvia. Jo tuolloin olin hyvä photarin käytössä varsinkin ikäisekseni ja kehityin siinä vauhdilla 

Olin todella kiinnostunut virtuaalikenneleistä ja foorumiroolipeleistä. Halusin luoda myös omia kotisivujani, ja aloin opetella HTML-koodia ja sivujen luomista. Muistaakseni ymmärsin homman jujun hyvinkin nopeasti ja ei kestänyt kauaa kun ensimmäiset kotisivut olivat pystyssä. Niitä on tullutkin tehtyä tässä vuosien varrella niin lukuisia että turha edes yrittää lähteä laskemaan. Joukossa on ollut niin virtuaalikenneleitä, roolipelejä kuin omia taidesivujakin. Kymmenen vuoden aikana olen kehittynyt valtavasti etenkin graafisella puolella ja sivuni näyttävät aina yhä miellyttävämmiltä kokonaisuuksilta. Olen ylpeä itsestäni, kun olen oppinut itse tämän taidon ilman erillisiä kouluja tai kursseja. Näin voin myös sanoa, että kuka tahansa voi oppia, jos löytyy motivaatiota.
Ensimmäinen piirros piirtopöydällä.

Ensimmäisen piirtopöytäni sain syntymäpäivälahjaksi 15-vuotiaana. Pienen pieni Bamboo oli suuri harppaus hiirellä piirtämisestä. Silloin aloin tekemään yhä enemmän taidetta tietokoneella. Saatuani oman kannettavan tietokoneen (Windows 7), sain mahdollisuuden päivittää käyttämääni ohjelmistoa, enkä olisi voinut kuvitellakaan vaihtavani Adoben Photoshop Creative Suitea mihinkään. Myöhemmin kyllä olen kokeillut muita ohjelmia ihan vertailun vuoksi kuten Paint Tool SAIta, mutta photari on se, minkä parhaiten hallitsen.

Nyt 20-vuotiaana, olen kehittynyt huomattavasti piirtämisessä, etenkin tietokoneella. Olen päässyt siihen pisteeseen, missä taidoillani on markkinat. Olenkin tehnyt jo jonkun aikaa tilaustöitä varsinkin ulkomaalaisille asiakkaille. Myös kotisivujen luomistaidolleni on ollut kysyntää ja monet ovat kysyneet minulta apua asian tiimoilta. Eräs ystäväni totesi taannoin oppineensa minulta enemmän viidessä minuutissa kuin kokonaisen oppitunnin aikana oppilaitoksessaan aiheeseen liittyvällä kurssilla. Myös toinen ystäväni on mielenkiinnolla seurannut töitäni ja ihaillut etenkin graafisia ulkoasujani. Pakko myöntää että tuntuu todella hyvältä, kun saa arvostusta itse alaa opiskelevilta näin itseoppineena.

Piirtämisen ja kotisivujen lisäksi olen tutustunut etenkin flashin käyttöön ja animointiin. Käytössäni on ollut Adoben sekä Macromedian ohjelmistoa. Aivan alkuaikoina olin tehnyt lyhyitä animaatioita Adobe ImageReady CS2 avulla. Pääasiassa animaationi ovat olleet frame-by-frame animaatioita, eli jokainen liike on piirretty erikseen. Hiljattain olen tutustunut myös single frame animoimiseen, mutta siitä lisää joskus toiste. Kun ymmärsin haluavani työskennellä videopelien parissa, aloin myös tehdä ensimmäisiä alkeellisia pelejä. Yritin laittaa tähän yhtä niistä mutta en saa sitä onnistumaan. Sen sijaan tässä on yksi animaation pätkä yhteen ekoista projekteistani, joka jäi kesken.

Eri käyttöjärjestelmien käytöstä on ollut minulle paljon hyötyä. Tulen erinomaisesti toimeen niin Windows kuin Mac järjestelmien kanssa, mikä helpottaa esimerkiksi työllistymistä tulevaisuudessa. Tosin graafisella puolella käytössä on melkein poikkeuksetta ne Macit. Olen myös tehnyt töitä painopinnanvalmistajana äitini yrityksessä. Siellä pääsin tutustumaan painokelpoisen materiaalin luomiseen. Ilmoitusten tekemiseen ja totuin tekemään "oikeata" työtä Macilla. Kokemukseni on ollut enemmän kuin kerran hyödyksi, kun jonkun tietokone on reistaillut, opettaja ei ole saanut videotykkiä toimimaan tai jokin muu tietotekniikka ei ole pelittänyt.

Tänä päivänä työskentelen Wacom Bamboo Pen & Touch piirtopöydällä ja käytän pääasiassa ohjelmina Adobe Photoshop CS5 ja Adobe Dreamweaver CS5. Uusin kotisivukokonaisuus, jonka olen luonut alusta alkaen on hiirikasvatukseni sivut, jotka löytyvät täältä. Olen äärimmäisen tyytyväinen sivujen graafiseen ilmeeseen. Minulla on lähes poikkeuksetta jatkuvasti jonossa erilaisia tilaustöitä.

Harjoitus tekee mestarin.